Taivaan aukaisijat

Tiedättekö.. Kun on joskus tosi tiukassa tilanteessa, yhden ihmisen yksittäinen kommentti tai ele saattaa pelastaa koko päivän. Tai koko inttiajan. Oon äärimmäisen kiitollinen tässä kaikille mainituille henkilöille ja kerron jokaisesta yhden tarinan. Kiitos näille intin ihmisille. Te teitte mun intistä iloisen. :)

H.
Ihana kultainen pöllöpää, joka juoksi puomia päin ja pyörtyi. Alokaskausi samassa tuvassa jätti parantumattomia jälkiä sieluun ja olen siitä äärest kiitollinen. Ollaan vieläkin paljon tekemisissä ja hän sai kunnian olla mun avec kurssijuhlassa. Hän jaksaa mua aina tsemppailla, kingetä eteenpäin, naurattaa. "Tiedätkö Oliivi.. Juna kulkee, jotkut jää asemalle ja me tullaan sun kans resiinalla perässä!"

Rauhallinen Mies.
En muista, miten tutustuin Rauhalliseen Mieheen, mutta luultavasti menin selittämään sille RUK:ssa tapani mukaisesti jotain tosi tyhmää. Rauhallinen mies oli hiljainen, mutta aina tukena ja valmiina juttelemaan. Kun itketti, hän istui vieressä hiljaa katsoen eteensä ja ojentaen mulle nenäliinoja. Tää pieni ele merkitsi niin paljon. Samalla Rauhallinen Mies oli mun tukena yhdessä vaikeassa harjoitusessa, jaksoi huudella "hei Oliivi jää jälkeen, päästäkää se eteen!" ja tsemppasi. Rauhallisesta Miehestä tuli soppakuningas, mutta tykki se on soppatykkikin!

Myyrä.
Myyrä oli ihan paras, sen kanssa oli hauska nauraa kaikille pöllöyksille. Tutustuttiin RUK:n ekassa perusharjoituksessa, jossa kikateltiin sille, kuinka saadaan nukkua neljä tuntia ja pidettiin sitä huiman suurena määränä. Sitähän se olikin. Kävimme paljon keskusteluja, syviä pohdiskeluja omasta itsestämme, armeijasta ja RUK:sta. Nyt oon hälle kade, koska hän on kevyen raketinheitinpatterin päämiehiä. Oli ihan paras meidän linjanjohtajan ilmeiden matkija!

Rokkimies.
Rokkimies oli tykimies vailla vertaa ja hänen kanssaan nauroimme monet tykkimiesten sisäpiirivitsit, tyyliin "Missä se juntta menee???". Hän opetti, miltä näyttää nuuskaava mies, kun kävelimme kaupasta kasarmille. Hänelle aina vähän naurettiin ja hänessä asui pieni äkäpussi, mutta parempaa juttukaveria saa hakea.

Priest.
Meidän RUK:n sotilaspappi tsemppaili monen hankalan paikan yli ja juteltiimpa me vielä silloinkin, kun kävin pikakomennuksella H-cityssä vielä muiden jälkeen. Paras neuvo häneltä oli "kaada ittelles vaan".

M.
Mun linjakaveri viimeisellä keikalla, oli niin hauskat jutut väliin ettei mitään rajaa. Lopuks harmitti ku tiet erkani eikä kavereinaka juur pysytty, mut ei riitojen vuoks. "Kun sä laulat sen noin, kuulostaa siltä, et mä olisin tykin putken sisässä!"

K.
K oli meidän mainio toimisto, joka jaksoi tsemppiä viimeisen pätkän, kun otti melkeen joka päivä päähän. Käytiin lenkillä. Vaikka välillä ärsytti, K jaksoi olla kaverina aina.

Nikkiskä.
Nikkiskä on maailman mahtavin tyyppi ja häröin huumorintaju ikinä. Me juteltiin ennen inttiä Aamu Kammassa ja päädyttiinki samalle kurssille AUK:n. Lopetettiin samaan aikaan, mä palasin ennen sitä palvelukseen ja oltiin onneks viel hetki yhdessä. Hälle huutelin aamuja ja hän kiitteli. Aivan ihana ystävä!

Soittopoikkelit.
Aina kun avasit oven, pojat huikkas et MAMA! Joo, mulla oli tämmönen(kin) lempinimi intissä. Niistä tuli aina hyvä mieli, ikävä meidän soittopoikkeleita.. *sydän*

Tamtam.
Tamtam auttoi jaksamaan yhen vaikeen jakson yli ja häntä jäi tosi ikävä. Hän asuu lähes maapallon toisella laidalla eli Porissa, joten nyt lienee maailmanympärysmatkan paikka! Ihan järkyttävä ikävä sitä naista. Me ollaan melkeen yhtä pitkiä, mut mä olin aina Oliivi ja Tamtam "se pitkä nainen" :D

***

Kiitos teille, vaikka te ette tätä lue, ainakaan luultavasti. Te teitte mun intistä sen kivan intin. Lisäksi kivaan porukkaan kuuluu viel sakki muita, jotka kyl tietää ite olevansa kivoja. Kiitos myös vihamiehille, opin vihdoin että haters gonna hate ja teitä tulee aina olemaan. Mutta vain nämä kultinuput ansaitsevat erityismaininnan.